Etäopetus pyrähti käyntiin lyhyellä varoitusajalla. Opettajat saivat vapaat kädet sopia ja valita yhdessä oppilaiden kanssa parhaaksi katsomansa välineet, ohjelmat, työskentelytavat ja -ajat. Nyt, reilu kuukausi opiston tilojen sulkemisen jälkeen etäopetus sujuu jo rutiinilla.
Kemiönsaarella huilunsoitonopettaja, vararehtori Nina Källberg klikkaa päälle etäkokouksen ja kutsuu oppilaan liittymään siihen.
– Ensimmäinen viikko oli pientä kaaosta, kun sekä oppilaat että opettajat totuttautuivat uuteen tilanteeseen, Nina kertoo. – Opettajana piti tosissaan miettiä mitä asioita pitää ennakoida ennen tunnin aloittamista. Ehkä haasteellisinta on oppilaiden kanssa, jotka ovat vasta aloittaneet, kun ei pysty esimerkiksi korjaamaan soittoasentoa ja äänen muodostamista muuten kuin sanallisin ohjein.
Huiluoppilas Célia Lindströmin äiti tervehtii Ninaa ruudulla ja vie kännykkänsä 9-vuotiaan Célian nuottitelineelle tytön huoneeseen.
– Etätunnit ovat menneet hyvin, Célia kertoo. – Ne ovat aika samanlaisia kuin tavallisetkin soittotunnit.
– Célia on pärjännyt tosi hyvin ja on aina innokas soittamaan, Nina kehuu. – Tunnit venyvät helposti liian pitkiksi kun on niin paljon soittamista ja juttelemistakin.
Viulunsoitonopettaja Johanna Schwela on siirtänyt osan opetuksesta aamuun.
– Tavallisesti soittotunnit ovat iltapäivisin ja iltaisin, mutta oli minun ideani pitää etätunti jo aamulla. Olen itse pirteimmilläni aamuisin ja on aivan ihanaa saada välillä opettaa päivällä. Tuntuu ihan kuin olisin normikansalainen, Johanna nauraa.
Johannan aamuyhdeksän tunnille liittyvän 8-vuotiaan kemiönsaarelaisen Lilja Dahlbomin mielestä etätunnit ovat tavallisia tunteja jännempiä.
Viulutunnin aluksi tarkistetaan, onko Liljan soitin vireessä. Lilja kokeilee virittää soitinta itse Johannan ohjeiden mukaan, mutta ruuvi on tiukka. Paikalle hälytetään Liljan isä seinän takana sijaitsevasta etätyökonttoristaan.
Markus Dahlbom saa soittimen viritettyä ja kertoo samalla, että Lilja on hoitanut soittotuntinsa hienosti itse, ilman että vanhempien tarvitsee tehdä paljon muuta kuin vähän auttaa virittämisessä.
– Etätunneissa on erilaista se, että läksyt pitää kirjoittaa itse, Lilja kertoo.
– Myös opettajan pitää varata aika paljon aikaa siihen, että pyytää oppilasta kirjoittamaan läksyt ylös, Johanna komppaa.
– Muutaman oppilaan kotona ongelmana on huono nettiyhteys, minkä takia livestreematut tunnit eivät onnistu ollenkaan, viive on liian suuri. Heidän kanssaan olemme lähettäneet videoklippejä molempiin suuntiin.
– Video-opetuksessa oppilaat joutuvat keskittymään ja kuuntelemaan vieläkin tarkemmin kuin lähiopetuksessa, Nina miettii. – Oppilaat ovat myös nopeasti oppineet myös nauhoittamaan tai kuvaamaan omaa soittamistaan ja lähettämään videoita. Toki vanhemmat auttavat siinä ja heidän tukensa tässä tilanteessa on tosi tärkeää.
– Kaikki sujuu nyt jo ihan hyvin, mutta odotan silti hyvin paljon sitä, että jossain kohtaa saan taas tavata oppilaat ihan oikeasti, Nina toteaa.
