Jokaisen muusikon mielestä oma soitin on paras. Soitinkisa-juttusarjassa asetetaan vastakkain kaksi soitinta ja Musiikkiopisto Arkipelagin opettajat pääsevät kehumaan oman soittimensa parhaita puolia toiseen verrattuna oikein luvan kanssa.
Arkipelagin sello-opettaja Samuli Paavilainen aloitti Arkipelagissa tänä vuonna jo 11. opetusvuotensa. Muusikkotaustaakin on takana jo koko elinikä. Kouvolasta lähtöisin oleva Samuli aloitti viulunsoiton Pohjois-Kymen musiikkiopistossa 4-vuotiaana.
– 7-vuotiaana tulin järkiini ja vaihdoin selloon, Samuli naurahtaa.
Hän muutti musiikin perässä toiselle paikkakunnalle yksin jo peruskoulun jälkeen. Kokkolassa hän suoritti yhdistetysti lukion ja Musiikkialan perustutkinnon. Sen jälkeen hän jatkoi sello-opintojaan Turussa Timo Hanhisen opissa ja valmistui Turun ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi.
– Lähdin opiskeluaikana mukaan kaikkiin mahdollisiin projekteihin, joten olen tehnyt kaikkea oopperasta ja musikaalista uuteen musiikkiin. Mutta kamarimusiikki on aina ollut lähimpänä sydäntäni. Tykkään soittaa pienkokoonpanoissa.
Samulin sello-oppilaat ovat pääsääntöisesti 9-19-vuotiaita. Nuorin oppilas on ollut 5-vuotias ja myös vasta aikuisena soittoharrastuksen aloittaneita oppilaita on ollut.
Arkipelagin pasuunaopettaja Mikael ”Micke” Långbacka aloitti muusikonuransa pianonsoitolla 8-vuotiaana. Hän löysi pasuunan 10-vuotiaana koulun puhallinorkesterissa.
– Se kolahti nopeasti ja löysin hyvän opettajan. Pasuunasta tuli oma juttu ja koko elämä on mennyt aika intensiivisesti torven kanssa, Micke miettii.
Vaasassa kasvanut Micke kävi Kuula-opistoa, soitti pasuunaa erilaisissa puhallinorkestereissa ja big-bandeissä. Teini-ikäisenä hän pääsi jo tuuraamaan pasuunansoittajaa Vaasan kaupunginorkesteriin.
Sibelius-akatemiassa hän opiskeli solistisella osastolla ja teki pasuunansoiton diplomin (nyk. maisteri) vuonna 1987.
– Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti jazzista ja opiskelin ja soitin sitä paljon opiskelujen ohessa. Jo vuonna 84 pääsin Umoon, eli Suomen ainoaan vakituiseen, ammattimaiseen big bandiin ja olen siinä edelleen!
Noin 11 vuotta sitten Micke alkoi opettaa puhallinsoittimia Turun saaristossa.
– Se on ollut mielenkiintoista työtä ja hyvää vastapainoa pääkaupunkiseudun työlleni. Samalla olen tehnyt koko ajan keikkoja kaupunginorkestereissa, kaupunginteattereissa ja erilaisissa big bandeissa.
Paraistenseudulla on myös puhallinsoittajien yhdistys Blås Åboland, jonka tarkoituksena on vaalia puhallin- ja bigband-musiikkia tällä alueella.
– Olemme aktiivisia, ja sitä kautta myös nuoret pääsevät tutustumaan ja innostumaan puhallinsoittimista, Micke kertoo.
Millaisia soittimia sello ja pasuuna sitten ovat ja mitkä niiden erot ovat?
Micke: Jos puhutaan alkeista, jousisoittimissa oppimiskäyrä on pitkä alussa, kun pitää osata painaa sormet oikeisiin kohtiin ja käyttää jousta samaan aikaan. Pasuunalla taas ääni lähtee heti ja mahdollisuudet yhteissoittoon avautuvat jo aika tuoreellekin soittajalle. Jos on kiinnostunut enemmän rytmimusiikista, jazzista, pasuunalla on siinä tärkeä, hieno rooli. Sellaista musiikkia voi lähteä soittamaan sillä alusta saakka, jopa ensimmäisestä tunnista.
Samuli: Molemmissa soittimissa kestää oman aikansa, että saa jotain järkevää aikaiseksi. Ensin täytyy pitää yllä hyvää fiilistä, että päästään sen vaikean alun ohi. Mutta sen jälkeen seuraavalle tasolle pääseminen on ehkä helpompaa sellossa kuin pasuunassa. Arkipelagissa on myös jousiorkesteri, jossa sellistitkin pääsevät jo aikaisin mukaan yhteissoittoon.
Micke: Pasuuna on harmillisen tuntematon soitin. Ennakkoluuloja esiintyy ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, että se ei ole tyttöjen soitin. Lapset innostuvat kyllä, ennakkoluulot eivät vaivaa heitä.
Samuli: Sellon suhteenkin on omia ennakkoluuloja, sitä pidetään turhaan elitistisenä soittimena. Mielestäni sello on ainakin jousisoittimista monipuolisin soitin ja sitä paitsi ergonomisin. Siitä lähtee miellyttävä ääni jo aloittelijan kohdalla.
Micke: Sellossa ja pasuunassa on sama ääniala ja äänen väritkin ovat osittain samat, hyvin lähellä miehen lauluääntä.
Samuli: Piste sellon hyväksi: pasuunalla on työlästä soittaa monta ääntä yhtä aikaa, mutta sellolla se onnistuu!
Micke: Totta. Mutta pasuuna on dynamiikaltaan, eli äänen voimakkuudeltaan laajempi kuin melkein mikä tahansa soitin. Sillä voi soittaa todella hiljaisia ja todella voimakkaita ääniä. Sillä voi soittaa balladeja tosi kauniisti, toisaalta sellaista fortissimoa, että ihmisillä nousee tukka pystyyn.
Johtopäätös, mikä onkaan paras soitin?
Micke: Pasuuna.
Samuli: Sello!
