Jokaisen muusikon mielestä oma soitin on paras. Soitinkisa-juttusarjassa asetetaan vastakkain kaksi soitinta ja Musiikkiopisto Arkipelagin opettajat pääsevät kehumaan oman soittimensa parhaita puolia oikein luvan kanssa.
Arkipelagin lyömäsoitinopettaja Oskar Suksi on soittanut rumpuja ja lyömäsoittimia 8-vuotiaasta saakka. Turun seudun musiikkiopistolta valmistumisen jälkeen hän opiskeli vuoden Yhdysvalloissa sekä yksityisesti että osittain Berklee College of Music:ssä, Bostonissa. Musiikkilukion jälkeen hän jatkoi opintojaan ensin Turun Konservatoriolla ja sen jälkeen Metropolia AMK:ssa Helsingissä.
– Innostun yhdessä tekemisestä. Teen töitä freelance-muusikkona monissa eri kokoonpanoissa ja vaihtelevuus ja mahdollisimman monen eri ihmisen ja muusikon kanssa tekeminen on just se mun juttu. Vaikka tykkään musiikin monimuotoisuudesta ja soitan kaikkea klassisesta musiikista tuplabasariheviin, nautin eniten modernin jazzin sekä afrokuubalaisen musiikin soittamisesta ja esittämisestä.
Arkipelagin kontrabasso-opettaja Siiri Anttonen aloitti soitonopiskelun verrattain myöhään, yläkouluikäisenä.
– Kuuntelin Elton Johnin Something about the way you look -kappaletta kotona. Siinä soi jousisoittimet taustalla ja tuli sellainen olo, että hitsi, haluan soittaa jousisoittimia. Aloitin viululla, koska siihen oli helpompi löytää opettaja, mutta pian rinnalle tuli kontrabasso ja lopulta siitä tuli se ykkössoitin.
Musiikkilukiossa Siiri sai tehoaloituksen soittoharrastukseen.
– Siellä oli vaativa ohjelmisto ja, vaikka olin soittanut kontrabassoa vasta puoli vuotta, pääsin heti mukaan orkesteriin. Se oli aivan yli oman tason, joten jouduin ja pääsin oppimaan nopeasti. Oli kiinnostavaa ja hienoa heti päästä osaksi orkesteriyhteisöä ja muusikkojen elämää.
Vielä lukion jälkeen Siirillä oli se ajatus, että musiikki on vain niille, jotka ovat aina soittaneet. Hän opiskeli muita aloja ja musiikki pysyi intensiivisenä harrastuksena. Lopulta harrastuksesta oli tullut niin intensiivinen, että oli aiheellista aloittaa musiikin opinnot. Siiri valmistui Turun Musiikkiakatemialta musiikkipedagogiksi musiikinteoria pääaineenaan ja musiikista tuli ammatti. Nykyään hän opettaa musiikin teoriaa ja kontrabassoa, keikkailee aktiivisesti perustamansa Aura-trion kanssa ja soittaa taidekokemuksen ja sielun hyvinvoinnin vuoksi myös Akademiska Orkesternissa.
Millaisia soittimia rummut ja kontrabasso sitten ovat ja mitä eroja niissä on?
Oskar: Rummut on paras soitin.
Siiri: Oletko varma? Niillä ei voi soittaa melodiaa.
Oskar: No itseasiassa voi, mutta ymmärrän kyllä pointin ja olen enimmäkseen samaa mieltä. Lyömäsoittimilla voi kuitenkin korostaa melodiaa. Ja onhan nyt hienoa olla se tyyppi, jolla on isoimmat soittimet.
Siiri: On hauskaa huomata, kun on eri kokoonpanojen kanssa liikkeellä, että kontrabasistilla on eniten roudattavaa, paitsi jos lasketaan rumpalin kaikki rummut yhteen. Kontrabassolle riittää farmari, rummuille tarvitaan pakettiauto!
Oskar: Rummuissa hienoa on se, että hallitsee kokonaisuutta.
Siiri: Kontrabassolla on sinfoniaorkesterissa samanlainen rooli, se luo pohjan. Kontrabasso on monipuolinen soitin, esim. klassisessa musiikissa osaan kappaleista soitetaan melodiaa kuin selloilla ja viuluilla, mutta toisissa biiseissä, esim. Mozartilla, basso on osa rytmikoneistoa.
Oskar: Myös lyömäsoittimien soittaminen orkesterissa on hyvin monipuolista. Hallittava kokonaisuus on valtava. Puhutaan soitinperheestä, jossa on kaikki triangelista rumpusettiin ja Mahlerin vasarasta alasimeen. Lyömäsoitinoppilas kuitenkin aloittaa rumpusetistä. Alussa harjoitellaan koordinaatiota ja rytmistä hahmottamista.
Siiri: Vaikka basso on vain yksi soitin, sitä voi soittaa monella eri tavalla, jousella tai näppäilemällä. Bassoa voi soittaa myös perkussiivisesti, lyömäsoitinmaisesti. Bassolla on vakiintunut paikka monenlaisissa eri paikoissa: sinfoniaorkesterissa, kamariorkesterissa, jazz-yhtyeessä, puhallinorkesterissakin, vaikkei se ole puhallinsoitin, marssiorkesterissa…
Oskar: Käytännössä kaikkiin paikkoihin, missä on lyömäsoittimet, sopii myös basso. Usein mukana on jompikumpi, basso hoitaa lyömäsoitinten roolia tai osin vastaavasti lyömäsoittimet voivat hoitaa basson roolia. Jos molemmat ovat paikalla pienemmässä kokoonpanossa, basso ja rummut tekevät usein yhteistyötä.
Siiri: Totta. Orkesterissa taas bassolla on eniten yhteyttä selloon ja mataliin puhallinsoittimiin, kuten tuubaan ja fagottiin. Ne soittavat usein yhdessä samaa asiaa. Barokkiaikana ja sitä ennen sello ja basso soittivat samaa. Kontrabasson alkuperäinen rooli oli soittaa samaa kuin sello, mutta matalammalta. Romantiikan ajasta eteenpäin erilaisuutta on alettu hyödyntää ja nykyään bassolla on tosi erilainen ja itsenäinen rooli. Aiemmin kontrabasso oli sähköbasson tilalla myös populaarimusiikissa.
Oskar: Lyömäsoittimet on maailman vanhin soitin ja sen huomaa! Niillä pystyy edelleenkin luomaan sellaista primitiivistä tunnelmaa, jota on tehty jo tuhansia vuosia. Musiikki on kehittynyt uusiin suuntiin ja kehittyy edelleen, soittimia ja käyttötarkoituksia tulee lisää mutta rummut säilyvät mukana!
Johtopäätös, mikä onkaan paras soitin?
Siiri: Kontrabasso.
Oskar: Lyömäsoittimet!
